Täällä on savuista. Liekö tulis tuolta Viron puolelta kun siellä on niitä metsäpaloja. Ihan sameeta ja haisee. Mä kun pääsin töistä, ni piti ihan äipälle soittaa ja kysyy onko sielläkin savuista, ku ekana tuli mieleen, että täällä päin palaa jossain. Täytyy nyt kuunnella ja seurailla uutisia, jotta saan varmistuksen. Mä oon niin utelias, ettei tollasta usvaa voi vaan painaa villasella. Pakko saada tietää! :)

Nyt on kotirintamallakin taas rauhoittunut. Ollaan, niinkuin mitään ei olisikaan. Kai kulta on tajunnu, että sen on vaan hyväksyttävä se tosiasia, että painun kouluun.

Tänään me nukutaan pitkästä aikaa eri osoitteissa! Saa nähdä, kuinka orpoa on omistaa koko sänky. Tai sit saattaa käydä niin, että otan ilon irti ja käytän koko sängyn pinta-alan hyödykseni. :) (Ja päästän kissat sänkyyn mun viereen!!! :D ...kun normaalisti niillä ei oo mitään asiaa samaan petiin.) Tämä eri osoitteissa nukkuminen ei johdu mistään konfliktista, vaan ihan vain siitä tosiasiasta, että kummankin omat asunnot sijaitsevat samalla paikalla kuin työpaikat. Eli käytännön syistä kullan ei oo mitään järkeä ajaa tänne vaan nukkumaan ja huomenna takaisin kotiinsa. Mäkin kun lähden kuitenkin jo kuuden maissa aamulla töihin.

Kävin tänään lääkärissä. Kaikki oli ok. Taas vaihteeksi lääkärin kanssa pohdittiin, että kumpi munasarja multa nyt onkaan poistettu. :) Aina mä sen koitan painaa mieleeni, mutta koskaan en sitä kuitenkaan siinä pöydällä maatessani muista.
Mun aika lääkärille oli 8.30, ni ette ikinä arvaa monelta pääsin sisään?? 10.07!!! Hei haloo!!! Minkä hiton takia lääkärit saa olla aina myöhässä?? Nytkään koko naistentautien polilla ei koko tuona puolitoistatuntisena tapahtunut mitään, eli siis ei ollut mitään akuuttia, ja silti piti odottaa! Annas olla, jos mä avaisin kiskan joskus vaikka varttiakin liian myöhään, ni varmasti sitä puitaisiin toriparlamentissa (lue: mummojen juoruringeissä) ja saisin potkut! ..tai ainakin huomautuksen... (siis en kuitenkaan sen toriparlamentin toimesta :D )
Mutta tosiaan juu olin ihan terve. Keskiviikkona menen vatsan tietokonetomografiaan, jossa nyt vielä tarkistetaan, ettei masussa ole mitään häikkää, koska kaikkea ei ultralla näe. Ai kuinka ihanaa on taas lipittää sitä kamalaa varjoainetta, ensin huomenna illalla puoli litraa ja seuraavana aamuna toiset puoli litraa. Luulisi, että puoli litraa vaikka kuinka pahaa nestettä hörppäis nopeesti, mut tota ainetta mä en ainakaan saa kunnolla alas. Alkaa tökkiä jo parin desin jälkeen.

Ainii, viime kirjoituksessa taisin hehkuttaa siitä veren luovutuksestakin... No, enpä sitten saanutkaan luovuttaa, enkä saa jatkossakaan. Ja se johtuu ihan tasan siitä mun kasvaimesta. Mä meinasin käydä itkemään siinä ku se hoitsu sanoin sen. Olin niin innoissani menossa luovuttamaan vertani ensimmäistä kertaa sairauteni jälkeen!

Nyt taitaa kuitenkin olla tämän tytön nukkumaanmenoaika, että varmasti olen aamulla ajoissa avaamassa sitä puljua. :)