Miksi ihminen ei voi aina olla täysin onnellinen kultansa kanssa? Siis niinkuin 100% 24/7? Miten ihmeessä sama ihminen voi toisena päivänä kuvottaa, ja toisena häntä haluaisi vaan koskettaa koko ajan?

Mä haluaisin joka päivä rakastaa kultaani täydestä sydämestä. Tai no jos tarkkoja ollaan, ni ei se rakkaus katoa sieltä mihinkään, mutta sen osoittaminen vaan tuntuu toisinaan todella hankalalta...

Tänään rakastan kultaani aivan valtavasti! Odotan häntä kovasti töistä kotiin, jotta saataisiin viettää aikaa yhdessä. Pahoin kuitenkin pelkään, että kun hän tulee kotiin, hän on niin vi****ntunut töistään, että se tekee minun rakastamisestani vaikeaa.

Monena päivänä on käynyt niin, että kultu tulee kotiin väsyneenä, itse yritän olla mahdollisimman hyväntuulinen ja pitää keskustelua yllä, mutta kuka jaksaa provosoida toista koko päivää, jos ei saa ns.ilolleen vastakaikua????? Siinä vaiheessa mulla leikkaa kone kiinni, enkä sano enää mitään.

Ja miksi se toinen alkaa sitten juuri puhumaan, kun itse on luovuttanut ja pitää mykkäkoulua??? :D