En oo kuollu ainakaan ihan kokonaan, vaikkei minusta mitään oo kuulunutkaan.
Ihan hirveesti on tapahtunu nyt viikon (tai kuinka kauan siitä nyt onkaan ku oon viimeksi kirjottanu...) aikana!!!

Tärkeimmät ensin, eli:

MÄ SAIN KESÄTÖITÄ!!!!! Minusta tulee R-kioskin myyjä. :D Maanantaina alkaa työt. Jee!! Tollanen kioskintädin homma on just sellasta mistä tykkään! Ei ois voinu paremmin sattuu. :) Ja mun mielestä se haastattelu meni ihan reisille! Mut ei se sit kai mennytkään. :D Se haastattelu oli toisella paikkakunnalla ja silloin oli tosi kuuma päivä. Ensin bussilla tunnin verran sinne kaupunkiin, sitte kiireenvilkkaa linja-autoasemalta sinne konttorille. Olin ihan hikinen ja punainen. Sitte menin jotenkin lukkoon siinä haastattelussa, ja vastailin ihan ylivirallisesti. :D Jos kerroin jostain henkilöstä, ni tungin joka väliin sanan ´hän´. Ihan niinku tollasessa vapaamuotoisessa haastattelussa ei olis voinu sanoo ´se´. Mut kai mä sitte vakuutin sen työmoraalillani ja -innolla. :)

No sitte toinen juttu. :D

Kaaduin viikko sitte pyörällä. Omalla pihalla. Kävelyvauhdissa. Nivelsiteet meni nilkasta.
Mulla ei oo ikinä ennen menny nivelsiteet ja aika vähän se sattu!!! En pystyny laittaa yhtään painoa sille jalalle. Ensin mun piti lähteä mun likkakaverin kanssa pyöräilee, mut piti soittaa että taitaa reissu peruuntua. Se haki sitte auton ja lähdettiin hakemaan mulle sauvat. Illalla lääkärissä kuulin sitte tuomion koivesta.
Nyt se on onneksi jo huomattavasti parempi. Kärsii astuakin jo. :) Huoh! Toivottavasti paranee nyt sitte kunnolla maanantaiksi, että pystyy töissä olee.
Ai että se nilkka on kauniin musta. :D

Samaisena päivänä, ku kuulin pääseväni töihin, sain kuulla, että kaverini on saanu vihdoinkin lapsen! Se oli yli viikon myöhässä. 53cm ja 4500g tyttö! Aikas iso möllikkä! :) Onneksi olkoon vielä tuoreille vanhemmille!
Sitä me naurettiin kavereiden kanssa, ettei oo ainakaan isästä epäilystä, ku se on kans joka paikasta aina myöhässä. :D

Siitä seuraavana päivänä näin pitkästä aikaa erään toisen hyvän ystäväni. Viimeksi ollaan kai nähty mun synttäreillä syyskuussa. No perskeles, se oli kans tiineenä, ja kuukauden päästä synnyttää. :D Ei ollu viittiny puhelimessa tai koneella kertoo, ni odotti että satutaan naamakkain. :) Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :D

Mitähän vielä........

Lakkiaiset on reilun viikon päästä. Mulla ei oo edelleenkään mitään vaatteita kyseisiin karkeloihin. Tän kuun rahat on tuhlattu, eli kaikki tykötarpeet pystyn ostamaan vasta asumistuista 1.päivä. Hyvin oon taas hoitanu asiat. :D Onneksi nyt tosiaan on ne kutsut lähetetty, ni ei oo ainakaan siitä huolta.

Lakkiaisista putkahti mieleeni... Mun isä soitti mulle lauantaina. Viimeksi se on soittanu jouluaattona, eli siis meidän yhteydenpito ei oo mitenkään tiivistä. Kerron joskus enemmän tosta iskä-tilanteesta. Pääasia on nyt kuitenkin se, että se soitti.
Se oli saanu mun kutsun juhliin ja yrittäny laittaa meilillä onnitteluja. Jotenkin oli kuitenkin sen meili alkanu herjaamaan erroria, ja niinpä se sit soitti. Olihan se pienessä tuiskeessa, mut joka tapauksessa se soitti!!! Ihaninta asiassa oli se, että se sanoi olevansa minusta ylpeä! Mokoma lause pelasti meikäläisen loppuelämän. Iskän mentyä naimisiin virolaisen akan kanssa (no okei, ei se kansalaisuus nyt tähän liity, mut kuitenkin) iskä ei oo pitäny meihin lapsiin juurikaan minkäänlaista yhteyttä ku se nainen ei anna. En mä niiden seksielämästä tiedä, mut siis anna soittaa. :D Huono läppä .. :D
Jotenkin sitä kai sitte luulee, että toista ei kiinnosta ollenkaan lasten tekemiset, jos antaa vaimon määräillä kehen pitää yhteyttä ja kehen ei. Mutta lause: "Isäs on susta ylpee" kumosi kaiken isääni kohtaan kantamani kaunan. Tai no, on vielä paljon hampaan kolossa, mut kynnys ottaa isään päin yhteyttä madaltui paljon.

Nyt on tullu kirjotettua niin pitkä litania, että taidan jättää taas jotain ensi kerraksi.
Mulla on tänään siivouspäivä, eli saatan päivittää tämän päivän aikana blogiani useaan kertaan vielä, kun ei oikein nappaa toi luudan heiluttaminen.

On mulla kyllä imurikin!!! *nauraa*