Vihdoinkin sain itsestäni irti alkaa kirjoittamaan omaa blogia!

Olen 23-vuotias, Etelä-Suomessa asuva, kihloissa oleva, kahden kissan yksinhuoltaja. Aloitin oman blogin siksi, kun olen niin äärettömän hidas kirjoittamaan manuaalisesti. Juttua pukkaa, mutta ennenkuin kaiken on saanu paperille, ajatus on jo katkennut. Ja kun ihmisessä ei ole sellaista toimintoa, että ajatuksia tulisi korvasta printtinä ulos sitä mukaa kun niitä päähän tuppaa. :)

En halua alkaa marisemaan heti ensimmäisessä blogissani, joten jätän tämän ensimmäisen bloggauksen ihan vain tutustumiseen. :) Siksihän tämän blogin aloitin, että saan purettua asioita, joista en osaa puhua, tai joita en oikein voi kertoa kenellekkään.

Minulla on useita ystäviä, erittäin hyviä ystäviä. Mutta miksi ei voi olla sellaista ystävää, jolle kertoa ihan kaiken? Yhdelle voi kertoa rahahuolista, yhdelle parisuhdehuolista, yhdelle terveydestä... Mutta aina jättää jotain kertomatta, jonka kertoo sitten jollekin toiselle... Edes avomieheni (kutsun häntä nyt kaikesta huolimatta siksi, vaikkei yhdessä asutakkaan) ei tiedä kaikkea, mitä päässäni liikkuu. Tosin, en ole kyllä huomannut, että minullekaan kukaan kertoisi kaikkea... Vai olenko vain sokea? Oletan, että muut ei kerro, kun en itsekään.

En lupaa kirjoittaa tänne päivittäin. En välttämättä edes kuukausittain. Mutta koitan päivittää aina, kun jotain uutta tapahtuu.

Tervetuloa vaan lukemaan blogiani. :) Ja kommentoida saa, jos keksii jotain kommentoitavaa. :) Olen avoin vastaanottamaan risuja, sekä ruusuja.