Minusta on surullista huomata, kuinka vanhempien asenteet ja mielipiteet vaikuttaa lapseen. Toisaalta se on todella hyvä juttu, jos asenteet on ok, mutta asialla on myös varjopuolensa. Tämän asian huomasin veljeni tyttären kanssa.

Veljeni rakastaa lapsiaan. Sillä on kaksi lasta aiemmasta avoliitosta, ja nyt uuden kanssa myös kaksi. V-mäisen exänsä takia (eli tämän, kenestä kirjoitin aiemmin blogissa) hän ei juurikaan ole pitänyt yhteyttä näihin vanhempiin muksuihin. Tänään oli veljeni nuorimmaisen syntymäpäivät, ja koska tämä vanhin lapsi oli täällä minun luona, päätimme äitini kanssa yllättää veljeni, ja otimme hänet mukaan synttäreille. Veljeni yllättyi postitiivisesti, kun näki tyttärensä. :) Mutta valitettavasti tytöstä huomasi, kuinka äitinsä on veljeäni haukkunut hänelle. Tuntui, kuin hän olisi koko ajan epäillyt isänsä vilpittömyyttä. Onneksi sentään silloin tällöin pilkahti aito kymmenvuotiaan lapsen onni siitä, että isä ei sittenkään ole unohtanut häntä. Uskon että tapaaminen oli yhtä tärkeä sekä isälle, että tyttärelle.

Minun oli pakko sanoa myöhemmin äidilleni, että tytössä olisi aineksia vaikka kuinka ihanaan kullannuppuun, mutta valitettavasti äitinsä ikävät piirteet näkyvät liian selvästi. Tyytymättömyys, itsetietoisuus, toisten aliarvioiminen..... :(

Kaikesta huolimatta meillä oli tämän tytön kanssa eilen todella hauskaa, ja toivon että hän tulee pian uudestaan tänne kylään. :) Eilinen pikatapaaminen hänen äitinsä kanssa kylläkin sai minut hieman miettimään aiempia sanomisiani blogissa ystävyyden lämmittelystä..... Kyllä se taitaa edelleen olla se sama ärsyttävä akka. :D