Nyt on sitte taas vähän vajaampi olo, kun hammaslääkäri (tai siis -hoitaja) poisti hammaskivet. Niin kuin mä niitä hoidin, ja kasvatin puoli vuotta rakkaudella! :D Juu, ei harmita yhtään että se otti ne pois. Ainoa huono puoli on se, että nyt on suu ihan yli-hellä! ...jos sellaista sanaa nyt on edes olemassa... ;)

Oli melkoisen ihana ilma, ei liian kylmä, eikä liian kuuma. Olisi juuri sopiva ilma lähtee ulkoilemaan, mut on täällä sisälläkin tota tekemistä ihan riittävästi. Pitäisi kukistakin vaihtaa mullat, vaikken mikään viherpeukalo olekkaan. Kodinonnen olen onnistunut tappamaan hyvin lyhyessä ajassa, samaten kaktuksen. Jopa tulilatvat kuoli pian heti joulun jälkeen.

Ainiin, ostin eilen ylioppilaslakinkin. Mä valmistun vihdoinkin!!! VIHDOINKIN!!! Ei siihen mennytkään kauaa. Kävin siis peruskoulun jälkeen pari vuotta lukiota (yli puolet!!!), ja lopetin sen, kun oli mukamas jotain parempaakin tekemistä... ...just joo... Sitten kävin 2/3 pukuompelijan peruslinjaa, jonka keskeytin sairauden takia... Syksyllä 2004 aloitin taas lukion ja nyt tosiaan valmistun!!! Saman ikäiset ystäväni ovat kohta suorittaneet jo kolme tutkintoa. Kai minä olisin käynytkin tuon pukuompelijan linjan, ellen olisi sairastunut.

Minulta löydettiin marraskuussa 2003 munasarjakasvain. Se oli niin suuri, että se oli välittömästi leikattava, joten jo joulukuun alussa olin kirurgin veitsen alla. Uuden vuoden aaton-aattona 2003-2004 sain kuulla kasvaimen olleen pahalaatuinen, joten minut oli leikattava uudestaan, jotta saatiin tarkistettua ettei se ole levinnyt. Onnekseni se ei ollut levinnyt, joten selvisin ilman sädehoitoja ym. Nyt siis olen kolmen vuoden ajan juossut kontrolleissa, ja kaikki on näyttänyt hyvältä. Odottelen, jos seuraavan kerran jälkeen ei enää tarvitsisi kontrolloida. Nämä kolme vuotta on mennyt niin hyvin.

Oli sairaudesta jotain hyötyäkin. Lopetin tupakan polton. :) Sen jälkeen en ole polttanut yhtäkään savuketta. Bravo!! Haittapuolena olen saanut painoa yli 30kg. Mutta täytyy olla onnellinen, että on nyt terve. Painosta viis! Enemmän se itseasiassa tuntuu häiritsevän ulkopuolisia. Ei ole yksi eikä kaksi ihmistä, ketkä ovat tulleet sanomaan päin naamaa: "Hui, kun sä olet lihonut! Etkä ihan vähän olekkaan!" Vaikka olen melkoisen vahva ihminen, eli en näytä ulospäin sisällä olevaa surua tms, ei se silti tarkoita, että minulle voi sanoa ajattelematta ihan mitä vain! Yhtälailla ne sanat satuttaa minua.

Olenkin päättänyt, että jos joku vielä tulee huomauttamaan ylipainostani, sanon että
1. Olen toipunut vakavasta sairaudesta
2. Olen samalla lopettanut tupakan polton ja
3. Olen rakastunut ja onnellinen!

Ja jos joku ei voi kanssani olla sen takia, että en paina 50kg, silloin se vika ei ole enää minussa.

Ihanaa purkautua!!! Kiitos! :)

Nyt painun taas taustalle miettimään uutta kerrottavaa. :) Moipsan!