Mulla on kamala hinku ulkomaille! Siis aivan järjetön hinku! Ei mikään sellanen, että menis päivän matkalle, vaan siis sellanen kunnon kaipuu.

2002-2003 seurustelin vuoden verran itävaltalaisen miehen kanssa. Suhteemme oli lähes pelkästään kaukorakkautta, mutta ne hetket, mitä sen vuoden aikana olimme yhdessä, olivat elämäni parasta aikaa! Suhde päättyi miehen uskottomuuteen, mutta kun summaa koko kokemuksen yhteen, se oli elämäni parasta aikaa!

Tapasimme Suomessa baarissa. Hän oli täällä työkeikalla. Hänen kaverinsa kiinnostui minun kaverini kännykän taustakuvasta, ja he alkoivat tekstailla keskenään. Me päätimme vaihtaa baaria, ja pyysin kaveriani laittamaan viestin, että tämä itävaltalainen tekstailukaveri ottaisi hyvännäköisen ystävänsä mukaan ja tulisivat meidän kanssamme. Lähdimme kuitenkin ihan kahdestaan, mutta nämä miehet saapuivat hetken kuluttua perässämme sinne toiseen baariin. Mulla jyskytti sydän, ja kädet hikosi, kun odotin heidän (ja varsinkin tämän minun namupalan) saapumista pöytäämme. Hetken kuluttua hän tuli takaani, ja sanoi: "Here I am". Voi jestas, tämä tyttö oli sillä kertaa myyty! Tiemme päätyi tietenkin heidän hotelliinsa, ja meillä oli työ ja tuska saada kavereitamme pois hotellihuoneesta. Lopulta he poistuivat toiseen huoneeseen, ja me saimme alkaa tutustua toisiimme. Se yö tuli vietettyä siellä hotellissa. :)

Seuraavana aamuna hän vei minut silloiselle työpaikalleni, ja sovimme, että hän hakee minut töiden jälkeen. Minun oli tavattava hänet vielä ennen hänen paluutaan Itävaltaan. Illan päätteeksi hän sanoi rakastavansa minua, joka hieman nosti karvojani pystyyn, sillä Suomessa hyvä jos vuoden päästä mies tunnustaa rakkautensa. Vaihdoimme kuitenkin yhteystiedot ja seuraavat kuukaudet leijuin ilmassa odottaen seuraavaa tapaamistamme.

Parin kuukauden kuluttua hän tuli luokseni jouluksi ja uudeksi vuodeksi! Sen joulun jälkeen vannoin, että jos kuuna päivänä tästä miehestä eroan, suomalaiseen mieheen en enää kajoa!!! :D Hän oli valtavan huomaavainen ja hellä. Ja komeakin. :P

Hiihtolomalla oli sitten minun vuoroni mennä viikoksi vastavierailulle ja ajatukseni ovat sillä reissulla edelleen! Kierreltiin autolla ympäri itäistä Itävaltaa ja sain tutustua hänen perheeseen ja ystäviin. Kaikki olivat hyvin vieraanvaraisia, ja ottivat minut hyvin vastaan. Viikko meni kuitekin todella nopeasti ja minun oli palattava Suomeen... :( Huoh...

Taas oli pari kuukautta tiivistä tekstiviestien ja puheluiden vaihtoa (sillä minulla ei vielä silloin ollut tietokonetta). Tarkoitukseni oli mennä koko 2,5kk kestäväksi kesälomakseni hänen luokseen. Hän oli melkein koko tämän hiihtoloman ja kesäloman välisen parin kuukauden ajan Venäjällä töissä, paperikoneen asentaja kun oli. Noh, lensin sitten Itävaltaan, ja mitä näinkään lentoasemalla??? Hänellä oli kaula syöty!!! Ihan pieni fritsu vain, mutta tottakai minä sen huomasin! Maailmani romahti sillä hetkellä! En tiennyt mitä ajatella! En kuitenkaan sanonut hänelle siitä mitään, vaan odotin hänen kertovan minulle asiasta.

Viikko kului, ja koko sen ajan häin sai silloin tällöin outoja puhelinsoittoja. Hän poistui aina paikalta puhumaan... Näin puhelimesta, että soittaja oli "Dasha" ja kysyin häneltä asiasta. Tämä nainen oli kuulemma joku tulkki, joka soitteli työasioissa. Puheluiden jatkuessa minun oli pakko ottaa asia puheeksi ja niinpä selvisi, että hänellä oli melkein koko Venäjällä olo aikansa suhde tähän venäläiseen naiseen. Vitut se mikään tulkki oli!!!!

Ei muuta kun sinnittelyä vaan... Paluulippu oli yli kuukauden päähän... Hän oli luvannut viedä minut Venetsiaan ja Caorleen Italiaan, ja koska mulla ei ollut omaa rahaa senttiäkään kiinni, me sitten mentiin Italiaan! Hän osteli minulle vaatteita, ja olimme kuin pariskunta, paitsi että meillä ei ollut fyysistä kontaktia. Viikon Italian reissun jälkeen hän päätti ostaa minulle aikaisemman paluulennon. Unelmalomani oli samalla taivas ja helvetti!

Palattuani Suomeen yritin ottaa vielä häneen yhteyttä, mutta hänen naikkosensa vastaili viesteihini miehen nimissä ja haukkui minua ties millä nimillä! Tottakai tiesin, ettei mies niitä kirjottanut, kun nimenikin oli väärin kirjoitettu. Mutta että vielä kaiken kärsimäni jälkeen minut, syytön osapuoli, pitää talloa maan rakoon.

Minulla meni yli vuosi toipua tuosta kaikesta! Tuntui, että en voisi enää luottaa kehenkään, sillä tämän miehen kanssa olin kokenut niin paljon kaunista, ja hän olisi parasta mitä minulle voi tapahtua.

Olin jo nykyisen mieheni kanssa kun tämä itävaltalainen soitti minulle. Olin ollut nykyisen kanssa vasta vähän aikaa, ja nähtyäni soittajan, olin aivan valmis lähtemään siltä seisomalta Itävaltaan. Puhelimessa hän kuitenkin kertoi olevansa kaikesta tapahtuneesta pahoillaan, ja halusi vain kuulla miten minulla menee. Jotenkin kuitenkin sen puhelun jälkeen tajusin, että olen päässyt hänestä yli! Ainoa kaipuuni oli vain ulkomaille kauniiseen vuoristomaisemaan!

Nykyinen mieheni ei ole lainkaan kiinnostunut matkailusta. Häntä ei meinaa saada kotikaupungistaan muualle kuin mökille! Ja sekin sijaitsee 40km:n säteellä. Pelkään, että kaipuuni ulkomaille muotoutuu vielä joskus keskusteluksi, jolla ei ole kaunis loppu.

Mielessäni pyörii vaihto-oppilasmahdollisuus, interrail, muuten vain ulkomaille muutto... Mutta ikävä kyllä minun taitaa olla pakko haudata moiset haaveet pitkäksi aikaa... :( Miestäni minä en tule koskaan saamaan muuttamaan ulkomaille...

Olipa siinä taas vuodatusta... Siinä taas välähdys elämästäni. Palaan varmasti vielä joskus samaiseen aiheeseen. :)

Laitan tämän nyt rohkeasti ilman oikolukua julki, sillä jos käyn tätä tarkastelemaan, saatan poistaa joitakin kohtia tms. :D